Yhteinen pankkitilimme

Olin hetki sitten tilaisuudessa jossa äänessä oli astronautti, joka esityksensä lomassa näytti komeita Maapallosta. Mieleen jäi pyörimään kuvien kaunis visuaalisuus, josta seuraavina unettomina öinä suotui tietoisuus siitä että  tämä meidän kotimme on melkoisen suljetun näköinen systeemi. Ja asiantilaa edelleen yksinkertaistaen maapallo on hyvinkin  meidän ihmisten ja muiden täällä elävien olentojen yhteinen pankkitili, johon ei ole muilta tileiltä juurikaan rahaa tulossa.

Tääpäkkää on selvästikin ollut paljon, ovathan sen varassa eläneet jo kaikki meitä edeltäneet sukupolvet ja edelleen katetta riittää.  Mutta..... merkit ovat selvät: Limiiitti häämöttää ja tilisiirtoja ei ole edelleenkään näköpiirissä.... ja jos onkin, me ihmiset emme niitä pääse käyttelemään.... Okei. Ei paniikkia,  kerranhan täällä eletään, eikä käärinliinoissa ole taskuja. Elämä risaiseksi ja kaikki massi sileäksi...  Eikä. Se tili ei ole vain meidän täällä nyt mellastavien.  Se on myös meitä seuraavien sukupolvien tili ja myös heidän on sillä elämänsä elettävä. Ja jotta asia ei jää ketään kaivelemaan niin tarkoitan meitä seuraavilla kaikkia tulevia sukupolvia,  silmien väriin, kaarnan paksuuteen tai selkäevän muotoon katsomatta.

Mitäpä me lottokansalaiset tapaamme tehdä kun tilillä rahat pysyvästi häviävä? Hoplaa. Kyllä. Me muutamme tapojamme ja elämme niin että rahat riittää ja kasvatammepa siinä samalla myös jälkikasvuamme vähän vähemmällä. Siis... vaikka niin että ostamme vähemmän ja käytämme perusteellisemmin jo ostetun. Tässä maapallo-tilinä asiassa pätee ihan samat säännöt. Meidän tilinkäyttäjien on sopeutettava tottumuksiamme tilimme huvetessa välittämättä siitä kuka sitä meidän tiliämme on tyhjentänyt. Ja tässä on ihan turha syytellä Trumpia ja huudella Greenpeacea apuun. Turmp on varmasti tehnyt ja tekee hölmöyksiä ja Greenpeace on tehnyt yhtälailla paljon hyvää, mutta kumpikaan niistä ei poista meidän jokaisen velvollisuutta elää niin että tilillämme on katetta myös seuraavien sukupolvien elää.